Etusivu

Teksti ja kuvat: Mats Hagström

Merijalkaväen varustus yleisesti Vietnamin sodassa seurasi aina hieman armeijaa jäljessä. Eri lähteet esittävät tähän lukuisia syitä: yksikön omat mieltymykset, varustekäytännöt ja kanavat, paikalliset olosuhteet, tehtävien tyypit ja rahoitus. On myös esitetty, että vanhemmalla varustuksella haluttiin antaa kokeneemman sotilaan kuvaa. Huomattavaa on toisen maailmansodan ja Korean sodan varusteiden oleellisuus merijalkaväen varustuksessa. Vuosina 1966 - 1967 kun vanhan M14 kiväärin korvasi uusi M16 rynnäkkökivääri, alkoi merijalkaväen varustus myös nähdä uudistuksia. Kuitenkin tietyt tunnistettavat piirteet säilyivät lähes samanlaisina läpi koko sodan, vaikka varustus yhtenäistyi armeijan kanssa sodan edetessä.

OG-107 kenttäpuku oli merijalkaväellä käytössä vuoteen 1966 asti, kunnes sen korvasivat viidakkopuvut. ClassII ERDL (Engineer Research Development Laboratory) maastokuvioitu viidakkopuku otettiin käyttöön vuonna 1968. ERDL ei kuitenkaan korvannut oliivia viidakkopukua kokonaan missään vaiheessa, mutta sekoituksia puvuissa nähtiin. Merijalkaväellä siis ihan ”nurmiporillekin” jaettiin maastokuvioitua pukua. Varustetäydennykset aiheuttivat sekoituksia puvuissa, sillä housut kuluivat lähes aina ensin, kun taas takki kesti pidempään. Merijalkaväen puvuista löytää vasemmasta rintataskusta sydämen päältä aselajitunnuksen, EGA (eagle, clobe ja anchor), ja painetut kirjaimet USMC. Ommeltuja arvomerkkejä puvuissa ei näkynyt. Kaulukseen sijoitettavia metallisia arvomerkkejä käytettiin kenttäpuvuissa, jos käytettiin.

Päähineinä käytettiin kaikkea samaa mitä armeijakin, eli M1 kypärää, lierihattuja, huiveja, jne. Mitchell kypäränpäällisen sijasta voitiin myös käyttää aiempaa Korean sodan mallia. Merijalkaväellä oli myös oma kenttälakkinsa, jossa oli EGA tunnus. Yksi tunnuspiirre merijalkaväellä on, että armeijan mallista naamionauhaa kypärän ympärillä käytettiin harvoin. Yleensä hihna oli kumista, tai sitä ei ollut ollenkaan. Kypärissä siis harvoin säilytettiin savukkeita ja muuta sellaista, mitä airsoft-peleissä näkee aina.

Nahkainen maihinnousukenkä näki käyttöä pitkään sodassa, sillä viidakkokengät tulivat myöhemmin käyttöön merijalkaväessä kuin armeijassa. Tarkkaa vuosilukua yleiseen vaihdokseen ei voida kuitenkaan esittää.


Kuvassa: (klikkaamalla avautuu isompana uuteen ikkunaan)

  1. M1961 Cartridge belt / Vyö
  2. M1941 Suspenders / Valjaat
  3. M1961 Ammunition pouch / Lipastasku
  4. M1943 Canteen cover / Kenttäpullotasku
  5. USMC Jungle first aid pouch / Viidakkoensiaputasku
  6. M17 Gas mask bag / Kaasunaamarilaukku
  7. USMC Three cell grenade pouch / Kolmekennoinen kranaattitasku
  8. M1942 1st aid pouch / Lääkintätasku
  9. USMC fighting knife/ Taisteluveitsi

M1961 lipastasku on suunniteltu yhdelle M14 lippaalle, ja se näki käyttöä läpi koko sodan. Ainoa muutos taskuun on ollut läpän pidentäminen vuonna 1964. Lipastasku kiinnitetään M61 vyöhön nepparilla joko niin, että ne olivat ylös- tai alaspäin. Alaspäin kiinnitettäessä lipas putoaa suoraan käteen taskusta. M61 lipastaskujen pohjaan on mahdollista kiinnittää kaikkea mikä toimii M1910 koukkukiinnityksellä, esimerkiksi kolmekennoinen kranaattitasku. Lipastaskuja kannettiin neljä kappaletta, tai enemmän.

M1941 valjaita pidettiin niin, että ne muodostivat X-kirjaimen selkään. Kranaatin sokka, tai pala teippiä usein aseteltiin pitämään taittokohta paikallaan. Juomapulloja oli kannossa yleensä kaksi, tai enemmän, riippuen tehtävästä ja olosuhteista. Merijalkaväellä oli sodan alussa alumiinista valmistettuja juomapulloja, mutta ne vaihdettiin muovisiin heti kun voitiin. Juomapullot kannettiin M1943 juomapullotaskuissa, ja myöhemmin M56 mallin taskuissa. Merijalkaväen viidakkoensiaputasku oli huomattavasti suurempi, kuin armeijan vastaava ja sisälsi enemmän tarvikkeita. Ensiaputaskussa on myös reiät M1910 koukkukiinnitykselle.

M6 mallin pistintä kannettiin M8A1 pistinkotelossa, ja se sopi M14 mallin kivääreihin. Myöhemmin kannettiin M7 pistintä M16 kanssa, kotelona toimi sama M8A1. Ka-bar taisteluveistä kantoivat tulitukimiehet ja upseerit, mutta se oli myös suosittu yksityinen ostos. Veistä käytettiin lähinnä joka paikan työkaluna.

Merijalkaväen erottaa armeijasta parhaiten sirpaleliiveistä, joita pidettiin lähes aina. M55 sirpaleliivissä oli M1910 koukkukiinnityksellä toimiva ”sisäänrakennettu vyö” (katso kuva) ja ”rifle guard” naru oikean olkapään yli kiväärille. M55 sirpaleliivistä on kolme mallia, 1st, 2nd ja 3rd pattern. Ensimmäinen malli erosi muista värityksellään, eikä siinä ollut etutaskuja. Toisessa mallissa olivat etutaskut ja kolmannessa ”rifle guardit” molemmilla puolilla. Toinen ja kolmas malli ovat OG-107 värisävyisiä, kun taas ensimmäinen malli ”harmaampi”. M55 sirpaleliivejä voidaan pitää tunnusomaisina merijalkaväelle Vietnamin sodassa, sillä sodan myöhempien vaiheiden varustus ei välttämättä paljoa eronnut armeijan omasta.

Kuvassa 2nd patternin sirpaleliivit:

Toisen maailmansodan ja Korean perua oleva M41 Haversack reppu oli merijalkaväen standardi reppu. Sen päällä pidettiin Mitchell teltan puolikasta rullattuna, M43 lapiotasku kiinnitettiin repun eteen ja sivussa oli paikka pistimelle, tai kaikelle mitä voitiin kiinnittää M1910 koukkukiinnityksellä. Pidemmille marsseille pohjaan kiinnitettiin vielä ”knapsack”, joka mahdollisti suuremman kantamuksen. Merijalkaväellä oli usein kannossa enemmän mitä suositeltiin. ”If you did not carry something, then you did not have it” oli yleinen uskomus. ARVN reppu näki myös käyttöä merijalkaväellä, erityisesti ulkotaskuista pidettiin. Lightweight ja Tropical rucksackit olivat harvinaisempia, mutta eivät mahdottomuuksia sodan edetessä.

Haversack ja M43 lapiotasku:

Merijalkaväen varustus sodan alussa erosi siis paljon armeijan varustuksesta. Kun M16 rynnäkkökivääri yleistyi, käytettiin vielä M61 lipastaskuja sen kanssa. Mitään tarkkaa määritelmää M56 kantolaitteiden yleistymiselle ei voida antaa. Aseen vaihtuessa merijalkaväessä kuitenkin miellyttiin huomattavasti bandoleereihin, joita näkee kannettavan paljon. Hyvä tapa alkaa merijalkaväen varustusta keräämään on katsoa kuvista mallia, ja kulkea kultaista keskitietä, eli jättää kaikki kyseenalaistettava pois.

 
   
 

Päivitetty: 8-06-2009